Jos on tottunut ahkeraan sometteluun, voi ajatus selaamattomista käsistä ja dopamiini-impulssiautiudesta tuntua pelottavalta. Etukäteisahdistus ja hypyn jälkeinen olotila ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Teknisesti somesta lähteminen kapsäkkinsä mukaan ottaen on suhteellisen helppoa. Henkisen pesäeron tekeminen onkin sitten vaikeampaa.
Sosiaalinen media pelaa huomiolla ja tunteilla, ja niillä kansalaisten toimintaa voidaan tehokkaasti ohjailla.
Aivot ovat muovautuneet määrättömän pitkän ajan kuluessa prosessoimaan fyysisen maailman tapahtumia. 2000-luvulla aivojen vastaanottama ärsykemäärä yhtäkkiä tuhatkertaistui.
Sosiaalisessa mediassa notkuminen vei aikaa ja rasitti ihmissuhteita. Se, mitä alustoissa tapahtui muuttui myös paljon viattomalta tuntuneen alkuvaiheen jälkeen.
Facebook ja Instagram eivät toki olleet ainoat käyttämäni somekanavat, vaan niitä oli lähes parikymmentä. Mihin niitä oikeastaan edes tarvittiin?
Metan somealustojen käyttöä ei enää pystynyt jatkamaan huolettomasti vislaillen. Ajatus luopumisesta virisi.
Pääosin erittäin vähälumisia talvipäiviä herran vuonna 2014. Maisemia muun muassa Helsingin Kulosaaresta, Kalliosta, Linnanmäeltä, Kyläsaaresta ja Kampista.
Tärkeitä kylttejä, ilmoituksia, tietoiskuja, myyntilauseita ja heippalappuja eri puolilta Suomea.
